Kamalaa!

 

Isoäitini on poistunut keskuudestamme. Hän elää muissa maailmoissa. Välillä hän käväisee myös tässä ajassa ja paikassa, mutta koko ajan harvemmin. Eniten kaipaan aikaisemmin tuskallisilta tuntuneita pakollisia vierailuja kerran kuukaudessa.

 

Vierailut ovat (tai olivat) aina samanlaisia. Ensin syödään riisiä ja pakastevihanneksia. Mummo syö myös jonkun lihallisen köntsän, jonka kiepauttaa pari kertaa paistinpannulla. Tämän jälkeen mummo tiskaa astiat ja laittaa kahvin tippumaan. Astioiden pesun jälkeen asetutaan tarkastelemaan maailmaa. Maailma on televisiossa ja me autiopaikalla sen edessä.

”Miten ne noin jaksaakin sotia. Kamalaa!”

 

Niin mummo, sota on kamalaa, ihan hirveää.

”Ei tuo tupakointikaan kyllä kenellekään hyvää tee.”

 

Ei tee mummo. Se tappaa.

”Täytyykö sitä noin vähissä vaatteissa keikistellä. On se kamalaa.”

 

Niin naisista tehdään objekteja. ”Mitä?” Ei mitään. On se kamalaa.

 

”Haluatko lisää kahvia?”

Ei mummo, minä en juo kahvia.

Nyt vierailut ovat loppuneet ja minä mietin voiko enää ikinä mikään niin arkipäiväinen kuin sota olla kamalaa.  Mummi oli 17-vuotias mennessään naimisiin. 18-vuotiaana hän sai ensimmäisen lapsensa. Koulusta mummi käsittääkseni piti, muttei kapinoinut millään tavalla, kun se pakollisen osuuden jälkeen piti lopettaa.

Ennen mummo seurasi maailmaa aina puoli yhdeksältä ja pakeni sitä heti sen jälkeen yhdeksästä kymmeneen kaupallisilla kanavilla. Töissä mummo oli kerran puoli vuotta, mutta ei saanut siitä omaa rahaa, omasta huoneesta puhumattakaan. Ilmeisesti mummo kuitenkin nautti työelämäpyrähdyksestään Lions Clubin hyväntekeväisyyskioskin vapaaehtoismyyjänä 1970-luvulla. Eläkkeellä oma raha riitti Helsingin reissuun kerran kahdessa kuukaudessa.

Lapsista mummo ei pitänyt eikä perunoista. Lapsia mummo synnytti tähän maailmaan kolme kappaletta ja perunoita hän on paistanut lähes joka päivä kaksi kertaa, koska ukkini mielestä perunat ovat jumalan ainoa ja paras lahja ihmiselle. Ainoastaan kerran kahdessa kuukaudessa hän keitti perunoiden sijaan ison kattilallisen riisiä ja nautti sen pakastevihanneksien ja pojantyttärensä kanssa Helsingissä. Kamalaa!