En tiennyt, että viikonloppuina pitää tehdä jotain. Luulin, että viikonloput ovat pyhitettyjä epätekemiselle.

”Mull o jotain ihme orientaatiovaikeuksii. Oli nimittäi sellast juoksemista Pietarissa.”

Tämän viikon aikana olen käynyt kerran kävelyllä ystäväni kanssa.  Sitä varten matkustin lähijunalla kymmenen minuutin matkan Pasilaan. Koska olin asemalla jo seitsemän minuuttia ennen junan tuloa, en joutunut juoksemaan minnekään. Pasilassakin ennätin lueskella Matkaan- lehden ennen ystäväni saapumista. Ystäväni juoksi.

 

”Ei kyll jaksa mitää superii. Tietää et ens viikko on taas niin hektinen duunissa.”

 

Tällä viikolla olen kirjoitellut omiani leivän syrjässä kiinni pysyäkseni ja oikolukenut hiusalaa koskevan tutkimuksen. Yhteensä työtunteja kertyy ehkä kymmenen. Hektistä on ollut, tosiaan.

 

”Jos mä tulisin sinne ensin ni voitais käydä se Kiasman Aasia- hässäkkä. On kuulemma hyväkin. Sitte vois joko la tai su lähtee möksäilee hetkeks. No, miltä kuulostaa?”

 

Niin. Se kuulostaa hyvältä. Onneksi sisareni on hektinen ja pysyy maailman tahdissa. Muuten en ikinä näkisi mitään, television lisäksi siis.